Ei natseja mihinkään. Ei natseja metsäänkään.

Sarjakuva poliisista ja Kelasta. Ajan hengestä. Muttei me anneta tän lannistaa. Ei ei ei.

Niinpä. Tää on tapahtunut ennenkin. Meillä on taas kuninkaita, meillä on vallan saa rahalla. Ne puhuu työllistämisestä ja tarjoaa paskaa palkkaa. Ne puhuu yksilön vastuusta, vaikka ne perii rahansa. Ei meidän tarvii pelata, varsinkin kun ne joilla on rahaa jakaa kaikki kortit. Mut ei tää oo mikään lopullinen tila. Joskus

Banaanit. Banaanit. Banaanit. Kaikki kaupassa on banaaneja. Ihan kaikki. Kodinkoneet, banaaneja. Kondomit, banaaneja. Melonit, pastat, kattilat, kissanruoat: banaaneja. Kaupat ovat lohduttomia. Meidän hyvinvointi on rakennettu riistolle. Niin moni asia turha, niin moni asia liian pienten käsien tekemää, niin moni asia tehty jäytävän nälän ja puutteen keskellä. Eikä edes se reilu

Säätiedotus ei luvannut tänään mitään, yhtään lupausta ei voitu pitää. Rosa Parks, Abduktio Onko se mikään ihme, että me ei luoteta enää. Ei tulevaisuuteen, ei niihin joille jostain ihmeellisestä syystä annetaan mandaatti päättää meidän asioista. Niin monta kertaa meidät on petetty, niin monta kertaa me silti yritetään uskoa. Mutta se

En minä halua ihmisiin laittaa leimaa. En. Mutta jossain vaiheessa ylitetään raja, jossa käytös muuttaa ihmistä. Olen niin väsynyt, niin väsynyt. Olen niin väsynyt siihen, että kun saat valtaa, saat valehdella mielin määrin. Saat käyttää sitä valtaa vain omaksi eduksesi, valehdella että kaikki kurjuus on välttämätöntä. Tämä muutos pitää pysäyttää.

Maailma on vähän liian hämärä, pimeä. Eikä siitä niin pitkään ole, kun uskallettiin vielä unelmoida. Muistan hyvin, kun me oltiin vähän ylpeitäkin siitä, että kaikista pidetään huolta, että kaikki vois unelmoida. Ne ajat tulee vielä, vaikka nyt näyttää pahalta. Sumu hälvenee ja hyvät voittaa. Mutta tää on väärin sua kohtaan,

Pörrö! Pörrö seikkailee, tai siis ei seikkaile, koska Pörrö ei jaksa, myöskään meidän Salaisuustason toivottavasti kohta julkaistavassa ekassa sarjakuva-albumissa. Tai zinessä. Pörrö ei jaksa, Pörröä ei huvita. Olen itsekin sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse tehdä töitä. Harva meistä jaksaa koko aikaa olla toimettomana, mutta suuri osa siitä työstä,

Aina toisinaan koen suurta kuulumattomuuden tunnetta ympäröivään yhteiskuntaan. En tunnista käytävää keskustelua. Tuntuu käsittämättömältä ajatukselta, että käyskentelen sellaisten ihmisten joukossa, jotka pitävät toisia arvottomina. Arvottomia eivät ole he, jotka eivät jaksa, joille ei ole annettu mahdollisuuksia. Armottomia ovat ne, jotka näiltä haluavat kaiken viedä, ja lopuksi hengen. Se on omituista,

Maailma on monimutkainen. Ne, jotka tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja, muiden syytä, erilaisuuden uhkaa, ovat väärässä. Ne ovat vääriä, vääriä ratkaisuja. Ne, jotka niitä tarjoavat, ohittavat ihmisyyden, ohittavat sen, että me olemme yhtä ja samaa, ja silti erilaisuudessamme suurin rikkaus. Johtajat puhuvat paskaa, johtajat pitävät huolen siitä, että me kiistelemme keskenämme. Me