Klompf saattaa tulla takaisin, eikä se sinällään ole mikään ihme. Tällä hetkellä minulla on päässäni joku ihmeellinen filmi lapsuudesta. Sellainen, missä on juppeja, amerikkalaisia juppeja ja yltäkylläisyyttä, joka tulee siitä, että kaikki on kaupan, kaikesta halutaan rahaa. Ei ole onnea ilman rahaa. Kuinka omituiselta se tuntui lapsena, kuinka harmittomalta se

Oikeistolainen maailmankuva on fundamentaalisesti erilainen. Se on vahvimman valta, heikot saa kuolla. Me ei haluta sitä. Kaikki ansaitsee hyvän elämän. Maailmassa unohdetaan se, että lähtökohdat eivät ole kaikille samat, toiset saa heti alkuun merkittävästi enemmän ja paremman alun. Elämän aikana tapahtuu vaikka ja mitä. Mitä hyötyä on yhteiskunnasta, joka ei

Tämän talven inspiroima. Lapset ovat hieman pettyneitä, meillä ei ole ollut lunta. Ihmiskunta toimii osana systeemiä jonka vaikutuksia koemme ja näemmä, mutta emme osaa niitä yhdistää omiin tekoihimme. Lennämme entistä enemmän. Kohta poraamme öljyn loppuu polttaaksemme sen maailman tuhoksi. Mutta ehkä me vielä voimme tehdä jotain.

Eikä me kadotakaan. Vaan ilmestytään, ja ollaan. Toivottavasti tavoitan jonkun täältä. Ei mulla tarkoitusta muuta, vaan se että me tiedetään, että meitä muita on, jotka jakaa samoja arvoja, jotka haluu samoja asioita. Oot tärkee. Oon nyt täällä, toivottavasti löydän sut. Tämä oli jäähyväispostaus Instagramiin. Olkoon tervetuliaispostaus tänne.